Eile tuli taas viillettyy ranteesee. Väsyttää vaik nukuin 13 tuntii. Unirytmi on iha sekasi. No, sitä se loma teettää. En taaskaa ymmärrä mistää mitää, tuntuu et olisin koko aja vaa jossai epätodellises maailmas. Ahistaa ku viel ei oo yhtää lukijaa lukemas tätä blogia. Ei pahemmi motivoi oikee kirjottaa mitää tekstii ku näkee ettei kukaa ees lue.
Kaverin ois pitäny tulla piristää tätä tunnelmaa mut ei se sit tullukkaa ku sil on jotai omii ongelmii. Tartteisin jonku ihmisen jolle vois puhuu kaikest ku kesäl en pääse oikee mihikää terkkarille juttelemaa. Pitää vaa selvitä koko kesä yksin. Tai sit vois keksii jotai tekemist ettei tartteis koko aja miettii omii ongelmii.
Aika lyhyit nää miun viestit on, mut ei voi mitää. Pahemmi ei tuu asiaa mut kattoo nyt tuleeks illal.
Eksyin blogilles punaisen kautta. Aika rankkaa tekstiä enkä osaa oikein muuta sanoa kuin että koita pärjätä! Ja ymmärrän hyvin tunteen kun haluais ihmisen jolle puhua kaikesta. Haastavaa nykyaikana löytää sellaisia tai edes yhtä sellaista. Pelottaa ettei saa ymmärrystä tai että saa vain pelkkää sääliä. Se ei auta, se voi jopa pahentaa asiaa. Itse kans taistelen rohkeudesta puhua jollekin. Kumpa voisikin vaan napata kadunvarresta pienimuotoisen parhaan kaverin joka on samalla psykologi eikä velota puhumisestas. Mutta, jos haluat juttuseuraa ni pyydä ihmeessä s-postia tai vastaavaa... Enempää nyt en osaa enkä voi sanoa.
VastaaPoistaNiin ja ei kaikki toivo oo mennyttä =)
VastaaPoistatulin punaisen kautta tänne ja luen varmasti. en osaa sanoa nyt mitään järkevää, mutta voimia kovasti.
VastaaPoistaemmirr: Ois iha mukava jutella...
VastaaPoistasadako: kiitti jos jaksat lukee näit tekstei.