Ahistaa, tuli taas viillettyy vaik oon jo liian mont kertaa luvannu etten viillä. Voi jos osaisin ilmasta tunteit sanoil, ois paljo helpompaa elää. Ei tartteis viiltää jos pystyis kertoo iha suullisesti et nyt on paha olla ja ahistaa.
Tänää oli terkkari käynti. Se sano et miun pitäs koittaa kirjottaa miun tunteita paperille. Miun ois yhes vaihees tehny miel itkee siel, ku tuli hirvee ahistuskohtaus. Pystyin sit jotekii olla itkemättä. Sit se kans sano et jos meen juttelemaa jonkuu nuorisopsykiatrin kaa ni sinne pitäs vanhemmat tulla mukaa. En haluu et ne saa tietää täst miun jutust mitää. Mie toivon et tää juttu pysyis salas ainaki siihe asti ku muutan omaa kämppää.
Pari kertaa täl viikol on tullu mielee itteni tappamine. Ois vaa nii helpompi olla jossai muual, ku kitumas tääl viel miljoona vuotta. Mut ootan ainaki et ysiluokka loppuu. Sen jälkee mikää miun kohal ja miun tulevaisuudes ei oo varmaa. En tiiä yhtää mihi meen peruskoulun jälkee. Tai no oikeestaa sen tiiän et miun paikka ei oo lukios, eli amiksee mut se on viel ongelman et mikä on se kiinnostava ala. Mut eiköhä se joskus löydy. Toivottavasti löytyis aika äkkii.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti